Milousta on mukava tepsutella vanhalla laudepätkällä, joten olemme kaikkien huviksi harjoitelleet sen avulla kontaktia. Tara on innolla mukana napsimassa makupaloja kun Milou tekee kaiken työn. Edistystä on tapahtunut ja piakkoin täytyy ottaa kontaktiharjoittelu myös hallilla käydessä mukaan harjoitteluun.
Emännän tossut ovat sävy sävyyn….
Agility on vaikea laji, siinä pitäisi olla ohjaajan koko ajan täysillä mukana, mutta minkäs teet, pää on hatara ja liikkuminenkin on rajallista.
Joulunjälkeisenä sunnuntaina käytiin pikkumustien kanssa hallilla ja minä en jälkeenpäin edes täysin muistanut mitä harjoiteltiin. No keppejä tietysti (ne menee hienosti:), mutta mitä muuta? Käväisin lunttaamassa pikkumustien blogista, mutta jokin blackout minulla siinä kohtaa on, en meinaa hahmottaa asiaa ollenkaan.
Eilen käytiin iltasella uudelleen hallilla treenaamassa ja nyt oli ohjaajakin jotenkin mukana, muistan tänään mitä tehtiin. Huh’’, en ole täysin vielä dementoitunut, päinvastoin eilen tuntui siltä että alan hiljalleen löytämään sen punaisen langan. Vihdoinkin!
Milou on asiassa täysillä mukana ja yrittää tehdä mitä minä sanon ja seurata ohjeitani tarkasti. Mutta eihän koiruus millään pysty sitä tekemään, kun käskyt ja näyttö on myöhässä, liikehdintä kuin virtahevosella, vartalo sojottaa minne sattuu ja ohjaaja vielä lisäksi ajoittain kyykiin takapuoli pystyssä.
Minun täytyy keskittyä harjoituksiin paremmin ja tarkemmin. Ihan oikeasti harjoitella estekiemurat ilman koiraa, niin että harjoitus menee heti mahdollisimman oikein. Lisäksi täytyy ottaa käyttöön vanha niksi; harjoituksen ulkoaopettelu silmät kiinni. Niin ja postitiivinen mielikuvaharjoittelu…
Olen huomannut (niin muutkin) että minussa on huiskijan vikaa, kädet heiluu kuin helikopterin ropelli ja sen seurauksena Milou kaartelee ja eksyy väärille esteille. Epämääräinen käsien heiluttaminen pitää jättää ja keskittyä vartalo-ohjaukseen. Pitäisi saada tätä paksua ruhoa timmimpään kuntoon, tynnyriä Miloun on vaikea lukea! Mutta uuden vuoden lupauksia en tee 😀
Emännällä on ollut kiireitä viime aikoina, mutta tänään hän rauhoittui ja lähdettiin lenkille. Jouluaaton lenkille sanoi emäntä. Tarvottiin lumihangessa ja emäntä ihaili kaunista luontoa. Lumi on muuttanut maiseman valoisaksi ja kauniiksi. Minä juoksentelin metsää ristiin rastiin ja välillä emäntä kutsui ja osoitteli ihmevekottimella, yritti kuulema ottaa minusta kuvan kasvattajalle joulutoivutukseksi. En oikein ymmärtänyt juttua ja siitä ei tainnut tulla mitään. Kuvia voidaan ottaa sitten kun ei ole niin mielenkiintoista tekemistä, nyt en ehtinyt poseeraamaan. Hyvää Joulua toivottaen Milou ja emäntä, niin ja Tara
Milou as Tasmaanian paholainen
Jeeeee nyt alkoi joululoma!! Tosin huominen aatonaatto menee siivotessa, huokaus, ja siivoamista riittää ihan muutamaksi jouluksi eteenkinpäin… Joten eiköhän tästä selvitä hengissä, jos ei täksi jouluksi ehdi, niin tehdään ensi jouluksi tai sitä seuraavaksi 🙂
Joululoman alkajaisten kunniaksi käytiin pikkumustien kanssa renaamassa agia. Tehtiin vähän hyppyharjoituksia viiden hypyn sarjassa. Aluksi Miloulla oli hypyt hyppyriman verran kaukana toisistaan (?), mutta se hyppi kuin sammakko ja sen selkä teki kummallista mutkaliikettä, joten hyppyjen väliä lisättiin sopivammaksi. Välien helpotuksen jälkeen Milou hyppi sarjaa paljon hanakammin. Uskoisin että Miloulle eivät hypyt tule tuottamaan vaikeuksia, kunhan maltan edetä tarpeeksi hitaasti eli en ahnehdi liikaa eli en vaadi koiralta sitä mihin se ei ole vielä valmis.
Hyppytreenien lisäksi otettiin tietysti kujakeppejä mahdollisimman pienellä välillä. Milou on MAHTAVA niissä! Toivottavasti siirtyminen ”oikeisiin” keppeihin onnistuu jossain vaiheessa. Nykyiseen keppisuoritukseen olen tosi tyytyväinen. On se niin fiksu poika!
Viimeaikaisina pakkasaamuina ja -iltoina olen ihaillut tähtitaivasta ja nähnyt tähdenlentoja. Vanhoihin uskomuksiin uskovana olen toivonut jotain. Vilkkaan poispäinsuuntautuvan rahavirran takia olen toivonut maallista mammonaa ja se TOIMII. Tilille on tullut kuusi ja risat euroa veikkaukselta!!!!
Joten katseet kohti taivasta!
Pakkanen oli laskenut 10 astetta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, joten tänään päästiin vihdoinkin hallille treenaamaan. Harjoiteltiin kolmella hyppyesteellä ja putkella välistävetoja. Vaikeaa oli. Milou veti harjoitusta täysillä ja minä en ihan pysynyt sen vauhdissa, mutta toistojen jälkeen saatiin sentään sinnepäin suorituksia ja siitä on hyvä jatkaa 🙂
Kapeat kujakepit Milou menee loistavasti aina vain vaikeammista kulmista. Tänään lähetin poikaa keppien keskivaiheilta kepeille ja Milou tuntuu hoksaavan homan hyvin. Molemmat päät menivät hyvin. On se niin viksu otus!
Harkkojen jälkeen käytiin jäähdyttelylenkillä. Milou ja pikkumusta Utsi vetivät täysillä pitkin peltoja ja metsiä. Utsilla on jäähdyttelylenkkeilyn myöta kunto kasvanut niin, että se pysyy hyvin Miloun perässä vaikeassakin maastossa emäntänsä harmiksi. Mutta pojilla oli hauskaa viikon tauon jälkeen harkoissa ja lenkillä… Ja niin oli emännilläkin 🙂
Kontaktien harjoitusapuväline on totta!
Ja sitä kokeiltiin tänään…. katsotaan miten onnistuu..
Kierrätys on POP, meidän harjoitusapuväline on osa vanhoista saunanlauteista 😀
Herätys oli jälleen n. klo 5:00, Milou oli energisellä tuulella toisin kuin emäntänsä. Hyvin koulutettuna nousin puolentunnin vetkuttelun jälkeen ylös ja annoin koirille ruokaa ja lähdettiin lehdenhakuun. Ulkona oli sopiva pikkupakkanen ja aamuisella taivaalla näkyi pitkästä aikaa tähtiä, ylösnouseminen ei enää harmittanut yhtään. Lehdenhakulenkin jälkeen käperryin takaisin peiton alle pienille nokosille…
Yhdeksän jälkeen lähdettiin Miloun kanssa hallille akitreeneihin. Poika oli täynnä tarmoa ja paineli kaukaa ohjattuna hallin kiertävää hyppy-ympyrää täysillä. Hyppy-ympyrän keskellä oli kujakepit ja epäilin, etten saa sitä kääntymään opitusta ympyrälinjasta 90 astetta kujakepeille, mutta poika on tosi taitava, se kääntyi hyvin ja meni myös kujan täysillä. Milou kuunteli hyvin hurjasta vauhdista huolimatta ja sain sen käännettyä tahtomilleni esteille. Kyllä se on taitava!
Meillä on paljon harjoiteltavaa joulutauon aikana. Koutsi laittoi listan harjoiteltavista asioista sopivin aloitussanoin:
”Älkää liikaa ahnehtineetko sinne hallille nyt kun joulutauko alkoi 🙂 … ryhmätaukoa kannattaa kyllä hyödyntää.
Sitä viimeisellä kerralla tehtyä hyppyharjoitusta kannattaa tehdä (1)….. Treenatkaa myös sitä ohjausharjoitusta (välistä vetoa)(2) tällä ”juoksuversiolla”.
Kannattaa ottaa harjoitusohjelmaan myös tuo ”back”-hyppy(3), eli lähdetään opettamaan tuota uutta estesanaa hypylle jolta tehdään 180-asteen suunnanmuutos…. Pönttöeinarin sekä pikkumustan haluan harjoittelevan PUOMIN KONTAKTIA(4) eli tammikuussa pitää olla jotain edistystä havaittavissa kontaktirintamalla !!!
Esteistä on opettelematta pöytä (5). ….se tulee opetella nyt joulutauolla niin saadaan sitä herkkua sitten radalle tammikuussa 😉”
Tuo aloitus ”Älkää liikaa ahnehtiko…” on hauska ja sitä seuraava ko. aloituksen kumoava lista aiheuttaa hirvittävän stressin :-D. Kaikki pitäisi olla harjoiteltuna 11.1.2010 mennessä. Huh. Pitänee viettää joulu hallilla….
Tosin tuo pöytä tulee olemaan ihan läpihuutojuttu, Pönttöeinari oleskelee olkkarin pöydällä päivisin, se on kerran jäänyt siitä kiinni, mutta yleensä sen paljastaa söpöiset tassunjäljet.
Ehkä me keskitytään kontakteihin. Keinun Milou periaatteessa osaa mennä, mutta tarvitsee harjoitusta keinun kontaktilla pysymiseen, uskon sen hoituvan kontaktipintaharjoituksella.
Täytyy löytää jokin sopiva harjoitusapuväline, eikun saha olalle ja metsään, katsotaan mitä löytyy…
Eilen illalla kävin personal trainerin Anne-Riitan kanssa hallilla ottamassa välistävetoja ja keppejä. Milou menee kepit pienellä kujalla hyvin suht. vaikeistakin kulmista. Hyvin se olisi mennyt välistävedotkin, mutta minä en vaan meinannut saada otetta asiasta.
Milou parka yritti kaikkensa, minun tupeksinnastani huolimatta. Personal trainer joutui näyttämään miten minä menen ja miten pitäisi mennä. Sain liikkumisestani jonkinlaisen ahaa elämyksen ja homma alkoi sujumaan. Saatiin muutama melko onnistunut suorituskin.
Täytynee tehdä mielikuvaharjoituksia…
Tänään oli vuoden viimeiset ohjatut agiharkat. Hymypoika Milou oli innolla tekemässä kaikkea mitä emäntä pyysi. Emännällä vain olivat paukut vähissä, jaksaminen oli mitä oli, keskittyminen samoin…
Meillä oli hyppytreeniä; viiden esteen suora n. 1,5m estevälein hyppykorkeus 45. Aluksi Milou teki hauskoja sammakkohyppyjä (ainakin treenikaverien mielestä), mutta fiksuna poikana oivalsi jutun juonen ja hypyt alkoivat kohtalaisesti sujua. Sujuivat niin hyvin, että poika hyppi ne kiiruusti takaisin minun luokseni, mammanpoika kuulema 😀
Välistävetoharkka ei sujunut ohjaajalta, mutta sitä voidaan harkata tauolla virkeämmässä mielentilassa.
Koko päivä oli masentava ja kyvyttömyyteni harkoissa lisäsi sitä, joten kotiin päästyäni tein jotain mitä osaan – putsasin lattiakaivot! Kiiltäviä lattiakaivoja katsellessani mielialani ja itsetuntoni kohosivat siinä määrin että jaksoin taas uskoa itseeni ja kirjoittaa tämän jutun 😀
Aikainen lintu madon nappaa, joten sovimme pikkumustien kanssa treenit 9.45. Tehtiin pienimuotoista pyöritystä ja keppejä. Koira yritti kaikkensa, mutta minkäs teet kun emäntä on kuin pystyyn suolattu muikku. Kepit olivat tosi pienellä kujalla ja Milou meni ne hyvin. Harjoiteltiin myös vaikeita keppikulmia. Poika oivaltaa tosi nopeasti mistä on kyse, toisin kuin emäntänsä.
Hallilla kävi paikallisia koirantaluttajia ihmettelemässä läheiselle pellolle ja hiekkatielle kylvettyjä ranskanleipä- ja riisipiirakkapaloja. Kyselivät käytettiinkö niitä koiran koulutukseen. Sanoin että EI, tietysti sanoin taas väärin, sillä varmaan joku on keksinyt jonkin hienon tavan opettaa jälkeä koiralle 😀 Minä en vaan meinaa pysyä kaikkien uusien juttujen perässä….
Laskeskelin aikaisemmin että olisimme käyneet n. 30 kertaa viimeisen kymmenen viikon aikana harkkaamassa, mutta laskin väärin. Olemme käyneet omatoimiharkoissa n. 3 kertaa viikossa eli olemme harjoitelleet n. 40 kertaa viikkojen 41 – 50 aikana. Pieni joulutauko on varmaan paikallaan…
Taas kerran Milousta otettiin kuvia kasvattajaa varten ja taas kerran ne eivät onnistuneet, nyt sumun takia. Mutta ensi kerralla…
Kuvat ARA
Miloun seikkailut 