Pimeä, sateinen sunnuntai-ilta, me Miltsun kanssa matkalla Hyvinkäälle aksakisoihin. Fiilis oli lähellä nollaa…
Matkalla yritin miettiä mitä olin unohtanut. Olin varma että jotain tärkeää oli jäänyt kyydistä. Tylysti sain huomata jättäneeni sadevaatteet ja kaikenlaiset valonlähteet kotiin, joten teimme lämmittelylenkkiä pimeässä ja sateessa lätäköitä väistellen, siinä aina onnistumatta.
Meillä oli kahden radan mahdollisuus tehdä hyviä suorituksia. Ensimmäinen rata oli suoritettavuudeltaan ihan ok, sujuva eikä mitenkään vaikean oloinen. Meille vain sattui pieniä virheitä, Miltsu pudotti pari rimaa (mitä se ei yleensä tee) ja minä sain yhden kiellon aikaiseksi. En tiedä oliko Miloulle oudolla tekonurmella osuutta rimojen putoamiseen. Tulos 15 ja 12. sija.
Toinenkin rata oli ihan ok, sujuva ja helpon oloinen, vain muutama putkiansa.
Poika liikkui jotenkin erilailla, ehkä Mussukka ei pitänyt siitä että rimat kolisevat sen pikkujalkoihin. Minä sain juosta ihan tosissani ja yrittää tehdä mahdollisimman ennakoivaa ohjausta siinä samalla. Me onnistuttiin ja saatiin jouhevan puhdas suoritus!
Ja eikun hyvin mielin jäähdyttelylenkille…
Minusta rata oli helppo (ehkä siksi en suunnitellut ohjaavani poikaa ansaan) ja oletin että nopeita nollia satelee, mutta ei niitä sitten sadellutkaan. Tulos 0 ja 1. sija, saatiin luva ja serti ja jouduttiin kolmosiin.
Kolmosiin ei vielä olisi ollut kiirettä, mutta jos kisaamaan lähtee, niin silloin vaan yrittää tehdä hyvän suorituksen eikä ajattele mitään muuta. Pitäisiköhän tehdä ehdotus luokanvaihtoluvien nostamisesta kolmesta ainakin viiteen 😀
Illalla oltiin yhdeksältä kotona, väsyneinä mutta onnellisina. Elokuva Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla, viinilasi pöydälle ja poika hierottavaksi… Jäi elokuva katsomatta, ei ollut mun juttu.
Miloun seikkailut 